Poliittisesta henkirikoksesta

Murhia menneisyydestä

Preussilaisen sotateoreetikko Carl von Clausewitzin mukaan sota on politiikan jatkamista toisin keinoin. Samaan määritelmään sopivat poliittinen väkivalta ja poliittinen henkirikos.

Aina poliittista väkivaltaa ei ole pidetty tuomittavana. Oma rikoksen kautta noussut kansallissankarimme on Eugen Schauman. Antiikin Roomassa palvottiin sankarina etruskikuninkaan murhannutta Mucius Scevolaa, kun taas Julius Caesarin murhannut Brutus oli petturi pahinta lajia.

Joidenkin järjestöjen koko poliittinen ohjelma on perustunut väkivaltaan. Tällainen järjestö oli vuosina 1090 - 1250 vaikuttanut assassiinien salaseura. Monien kielten salamurhaa tarkoittava sana pohjautuu yhä tähän aikansa poliittiseen puolueeseen (esim. engl. assassinate). Sanan etymologia johtaa poliisille tuttuun hasikseen, sillä assassiinien (arabiaksi hashishin) ideologiaan ja koulutukseen kuului keskeisenä osana kannabistuotteiden käyttäminen.

Assassiinien taitoja tai mainetta levitetään jopa oppikirjoin. Kuva teoksesta 'The Deadly Art of the Cult of the Assassins', Paladin Press. (By courtesy of the Paladin Press.)

Assassiineista kasvoi vastavoima Lähi-Itään suuntautuneille ristiretkille, etenkin Temppeliherrojen ritarikunnalle. Temppeliherrojen perinteeseen nojasivat myöhemmin sekä vapaamuurarius että kirjailija Dan Brownin Da Vinci-koodissaan käsittelemät ruusuristiläisyys ja illuminatilaisuus. Assassiinien kävi toisin - heidän historiastaan ovat versoneet järjestöt kuten Hamas ja Hezbollah. Assassiinien historiaan tutustuminen on versonut erilaisia järjestöjä, jotka eivät ole vailla merkitystä 2000-luvun Lähi-idän politiikassakaan.

Vaikka ihmiskunta on sivistyvinään, poliittisiin toimijoihin kohdistettu väkivalta ei ole katoamassa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana ovat väkivaltaisesti saaneet surmansa mm. Israelin pääministeri Jitzhak Rabin, Ruotsin ulkoministeri Anna Lindh, hollantilainen puoluejohtaja Pim Fotyin, venäläinen kansanedustaja Sergei Jushenkov sekä ulkovenäläinen oppositioliikemies Aleksandr Litvinenko.

 

Nykyisessä Suomessa poliittiset intohimot ovat laimeita, mutta historiastamme ei ole puuttunut poliittista väkivaltaa. Omien kansalaistemme lisäksi ulkovallat ovat suunnitelleet ja toteuttaneet poliittisia murhia Suomessa. Vieraan valtion asiamies järjesti mm. Lapuan patruunatehtaan johtajan Volter Asplundin myrkytyskuoleman huhtikuussa 1932.

Tämä artikkelisarja käsittelee suomalaisia tai Suomea koskettaneita poliittisia murhia. Koska yleinen historiankirjoitus on käsitellyt useimpia sarjan teoista, kirjoituksissa pyritään nostamaan esiin muualla vähemmälle huomiolle jääneitä seikkoja. Samalla tekoihin etsitään poliisin ja rikostutkijan näkökulmaa.