Terroristeja Terijoella

Ruhtinas Mihail Herzensteinin murha Terijoen rantahiekalla 1906

Kesällä 1906 autonomisen Suomen maaperällä käytiin vakoilusotaa. Keisarinvalta Venäjällä horjui, ja sitä horjuttavat voimat käyttivät Suomea huoltoalueenaan. Suomi toimi kauttakulkumaana, jossa valmisteltiin suuri osa Pietarin pommi-iskuista ja poliittisista murhista.

---

Rajapaikkakunta Terijoesta muodostui 1900-luvun alun Suomessa vakoilun ja tiedustelutoiminnan keskeinen näyttämö. Kun Suojelupoliisin ja Keskusrikospoliisin edeltäjä Etsivä keskuspoliisi aikanaan perustettiin, oli sen suurin alaosasto juuri 4000 asukkaan Terijoella. Parhaimpina hetkinä Terijoella palveli enemmän etsiviä kuin pääosastossa Helsingissä.

Asukasluku ei kerro kaikkea Terijoesta. Kesäasukkaiden määrä monikymmenkertaisti asukasluvun vuosittain. Tuon ajan turistille Terijoki oli tasavertainen matkakohde Ranskan Rivieran kanssa. Kansainvälisyydessään paikkakunta oli vertaansa vailla, pelkästään Terijoki-Pietari -radalla liikennöi 96 junavuoroa päivittäin. Tärkein matkailuvaltti oli 30 km mittainen loiva ja hyvin hoidettu hiekkaranta.

Tähän paratiisiin toi perheensä pietarilainen poliitikko, professori Mihail Herzenstein. Herzenstein oli Venäjän duuman jäsen ja tullut tunnetuksi Suomen autonomian ja lakien puolustajana. Liberaalipuolueen puheenjohtajana hänen asemansa Venäjän politiikassa oli hyvin näkyvä.

Saapumispäivänään Herzenstein vei vaimonsa ja tyttärensä kävelylle Terijoen hiekkadyyneille. Aurinkoisena iltapäivänä aikakauden vaatteineen ja päivänvarjoineen herrasväki oli epäilemättä kuin suoraan satukirjan kuvituksesta. Satu päättyi kuitenkin jyrkästi. Hiekkaranta vaihtui havumetsäksi noin sadan metrin päästä rannasta. Metsästä kajahti laukaus, Herzenstein kaatui tyttärensä käsiin ja kuoli hetkeä myöhemmin.

 

Tutkinnan ja tutkimattomuuden vaiheita

Murha oli epäilemättä poliittinen. Uutinen veriteosta julkaistiin moskovalaisessa sanomalehdessä jo ampumispäivänä - lehti siis oli painettu ampumista edeltäneenä yönä! Tekopäivän aamuna oli Terijoen postitoimistoon jätetty postikortti Herzensteinin nimellä. Kortissa oli pääkallo, ristikkäiset sääriluut ja teksti:

Camorra narodnoi raspravy (kansallisen tuomion Camorra).

'Camorra' merkitsee Napolin alueen mafiasukuja, yleisemmin alamaailman oikeuskäsitystä toteuttavaa epävirallista tuomioistuinta.

Venäjän virallinen hallinto yritti kaikin keinoin tukahduttaa tutkinnan. Suomen poliisia kiellettiin tutkimasta tapausta, eikä vainajaa annettu kuljettaa Venäjälle. Niinpä Herzenstein haudattiin Terijoen ortodoksiseen hautausmaahan. Kylän kesäisestä väkilukua kuvaa se, että hautajaissaattoon osallistui yli 20.000 henkeä.

Kaksi vuotta murhan jälkeen Venäjän oikeusministeri antoi Suomen viranomaisille luvan tutkia tapauksen, mutta Venäjän poliisi asettui yhä kaikessa poikkiteloin. Kun teon toteuttajaa etsittiin poliittisten vihollisten joukosta, sopi suorittajaksi hyvin puolue Tshornaja-sotnija, vapaasti käännettynä "Musta liitto". Mustasotnia oli terroristijärjestö, jonka aseellinen siipi hyökkäsi Venäjän poliisin ja hovin tukemina liberaaleja ja etenkin juutalaisväestöä vastaan.

Suomessa tutkinnan sai harteilleen etsiväkonstaapeli Mikko Porvali. Tehtävä oli hänelle painajaismaisen vaikea. Porvali oli entinen postimies ja juuri virassaan aloittanut rikostutkija. Lisäksi teosta oli kulunut jo vuosia, eivätkä Venäjän viranomaiset suostuneet minkäänlaiseen virka-apuun.

Tässä tilanteessa Porvali lähti toisen konstaapelin kanssa tapaamaan Mustasotnian johtajia Pietariin. Tapaaminen ei sujunut aivan suunnitellusti. Terroristijärjestön johtajat löytyivät, mutta kesken tapaamisen näiden henkivartijat vetivät revolverinsa esiin ja vangitsivat suomalaispoliisit.

Mustasotnia lupasi hirttää tutkijat aamunkoitteessa. Tieto tilanteesta saatiin kuitenkin toimitettua viranomaisille, jotka sentään puuttuivat asiaan. Vangit vapautettiin aamuyöllä, mutta yksikin yö lienee ollut ikävä odotella omia hirttäjäisiään.

Tapauksesta syntynyt kohu pakotti virallisen Venäjän reagoimaan asiaan, joten täysin hukkaan poliisien Pietarin-matka ei valunut. Vuoden 1908 kuluessa onnistuttiin pidättämään murhan suunnittelusta Mustasotnian taisteluosaston päällikkö Jushkevitsh-Krakovski sekä varsinaiseen tekoon epäiltyinä tunnetut pietarilaiset palkkamurhaajat Polovnjev ja Laretskin.

Kuulusteluissa Laretskin myönsi osallisuutensa tekoon. Samalla selvisi useita Pietarissa tehtyjä palkkamurhia. Yrityksistä huolimatta kaikkia osallisia ei saatu pidätetyksi ja tuoduksi oikeuteen. Juttu oli esillä yli kaksikymmentä kertaa, ja viimeinen käsittely kesti viisi päivää. Pöytäkirjoja kertyi 18,5 kiloa. Oikeudenkäynti sai suurta huomiota. Syytettyjä avustivat Venäjän tunnetuimmat asianajajat, mm. ruhtinaat Andrannikov ja Bulazel.

 

Kuokkavieraat

Kun murhajuttua käsiteltiin Terijoella elokuussa 1909, sai Porvali tiedustelutiedon Mustasotnian aikeista räjäyttää käräjätalo ja vapauttaa vangit. Poliisipäällikkö Uno Hillmanilla oli käytössään 40 poliisimiestä, ja tiedon saatuaan hän tilasi välittömästi Viipurista 30 järjestyspoliisia lisää. Samalla siviiliasuisia venäjää puhuvia tutkijoita käskettiin etsiytymään mustasotnialaisten läheisyyteen aatteen kannattajiksi tekeytyen ja näin hankkimaan tietoa heidän aikeistaan. 

Tilanne arvioitiin niin vakavaksi, että Terijoelle komennettiin myös 12 helsinkiläistä ratsukonstaapelia, johtajanaan ratsumestari Henrik Calonius. Ratsujen piti ehtiä viipurilaisten poliisien kanssa samaan junaan, joka saapuisi Terijoelle klo 07.00 seuraavana aamuna.

Aamuyöllä tuli runsaan viiden kilometrin päässä Terijoen keskustasta sijaitsevalta Kellomäen asemalta viesti, jonka mukaan asemalle oli saapunut ylimääräinen juna Pietarista. Vaunuista purkautui noin 300 mustasotnialaista, jotka lähtivät marssimaan kohti keskustaa. Joukkoa johti rintapanssariin pukeutunut entinen upseeri nimeltä Jelenjev.

 

Ratsumestari Henrik Calonius                                                 Poliisipäällikkö Uno Hillman

Ylempänä soikeassa kuvassa silloinen etsivä,
myöhempi apulaisnimismies Mikko Porvali

Poliisin apujoukot olivat vielä kaukana. Hillman hälytti jokaisen poliisin töihin, jakoi kaikki käytettävissä olleet patruunat ja järjesti miehensä kolminkertaiseen ketjuun käräjätalon etumaastoon. Noin kello 06.15 mustasotnioiden joukko kohtasi ensimmäisen poliisiketjun. Jelenjev ilmoitti vaatimuksenaan, että joukko on päästettävä oikeustalon pihalle.

Tästä Hillman kieltäytyi, mutta pyrki aloittamaan keskustelun sovinnolliseen sävyyn. Venäläiseen autoritääriseen hallintoon tottuneet mustasotnialaiset menivät ansaan ja kävivät keskusteluun Jelenjev etunenässä. Hillman pelasi aikaa kahdestakin syystä. Tärkeintä oli antaa aikaa apuvoimien saapumiselle. Samalla mustasotnioiden joukkoon soluttautui siviilipukuisia tutkijoita, jotka selvittivät joukon aseistusta ja asenteita.

Ajanpeluu onnistui. Kun Caloniuksen ratsupoliisit karauttivat paikalle vanavedessään 30 kiväärein aseistettua viipurilaiskonstaapelia, taittui pahin into mellakointiin. Tutkijatkin onnistuivat puhumaan osan joukosta palaamaan takaisin junalleen. Ilmeni, etteivät kaikki "mellakoitsijat" olleet edes tienneet matkan tarkoitusta, vaan heidät oli värvätty Pietarin esikaupungeista lupaamalla pullo vodkaa ja rupla mieheen.

 

Oikeudenkäynti

Käräjärauhan takaamiseksi jutun käsittely siirrettiin kauemmaksi rautatiestä Kivennavan käräjätalolle. Käsittelyn aluksi asianajaja kuuluisa pietarilainen Bulazel ilmoitti edustavansa salissa syytettyjä. Bulazel oli kuitenkin tuon ajan prosessin muotoseikkojen vuoksi menettänyt valtuutensa esiintyä asiassa, eikä tuomarina toiminut laamanni Selin antanut hänelle puheenvuoroa.

Bulazel menetti malttinsa täysin. Välikohtaus saattoi johtua siitä, ettei venäläinen Bulazel tuntenut autonomisessa Suomessa sovellettavia vanhoja ruotsalaisia lakeja. Hän solvasi suureen ääneen lukuisin venäläisin kirouksin suomalaista oikeusjärjestystä ja paiskasi salkkunsa täydellä voimalla tuomarin pöytään. Hänen puheoikeuttaan eivät suomalaiset rajoittaisi.

Kun tuomari käski poistaa venäläisylimyksen salista, Bulazel työnsi nopeasti käden taskuunsa, ja poistaminen meni painiksi. Lähimpänä seissyt Calonius repäisi taskuun työnnetyn käden ranteesta, jolloin kädestä lensi oikeussalin nurkkaan ladattu revolveri. Vielä ovenkarmeissa roikkuessaan Bulazel karjui:

"Vielä te tämän muistatte! Meitä on 150 miljoonaa ja teitä vain 2 miljoonaa!"

Salista poistettiin pakolla myös mustasotniapäällikkö Jelenjev.

Oikeudenkäynti herätti huomiota ympäri Eurooppaa ja salissa otettiin tuolle ajalle harvinaisia elokuvafilmejä. Istuntoja seurasi runsas joukko ulkomaalaisia toimittajia, ja lehdet kirjoittivat prosessin vaiheista mm. Ranskassa ja Englannissa.

Mustasotnioiden terroristijohtaja Jushkevits-Krakovski sekä palkkamurhaajat Polovnjev ja Laretskin tuomittiin 6-8 vuoden kuritushuonerangaistuksiin. Keisari Nikolai II kuitenkin armahti tuomitut ennen kuin näitä ehdittiin edes toimittaa vankilaan.

Laretskinia armahdus ei hyödyttänyt, sillä hänet tuomittiin Pietarissa muista poliittisista veriteoista, jotka olivat kohdistuneet vallanpitäjien piireihin. Näistä teoista ei armahduksia herunut.