Jyväskylän Suojeluskunnan Vakoiluosasto

Arkistonhoitaja laskee suurikokoisen kirjan hellävaraisesti Kansallisarkiston lukusalin pöydälle. Kannen teksti on huolellista mustekynän käsialaa: Jyväskylän Suojeluskunnan Vakoiluosaston Päiväkirja.

Sodan syttyminen

Kun maa suistui sisällissotaan, rintamalinja ei selvinnyt heti. Jyväskylässäkin haettiin asetelmia ja seurattiin tilanteen kehitystä. Punaisten vahvinta tukialuetta oli nykyinen Vaajakoski, silloinen Haapakoski. Lisäksi keskustaan oli sijoitettu venäläinen sotasairaala ja huoltokomppania.

Sodan valkoinen osapuoli tarvitsi kipeästi tietoa siitä, mitä kaupungissa ympäristöineen tapahtui. Sotilastermistö oli lapsenkengissään, ja suojeluskunnan tiedustelujoukkue nimettiin Vakoiluosastoksi. Osastoa johtivat vuoroin Felis Ahonen ja laukaalainen maanviljelijä Jussi Riipinen. Joukon toimistoksi osoitettiin kuuromykkäin koulu.

Tärkeintä oli hallita keskustan ruutukaava-alue. Tiedustelijat levitettiin siviilivaatteissa rautatieasemalle, kahviloihin sekä lennätinlaitoksen ja kunnallistalon ympäristöön. Tuli kuunnella ja katsella: olla kuin ei olisikaan.

Vain kaksi kuukautta aiemmin kaupunki oli suurlakon aikana menetetty punakaartien hallintaan. Tämän suojeluskunta pyrki estämään hallituksen joukkoina alkuvuonna 1918. Tässä onnistuttiinkin, kun suojeluskunta otti illalla 28. tammikuuta hallintaansa kunnallistalon sekä tärkeimmät viestiyhteydet.

Helmikuun alkuun mennessä saatiin venäläinen sotaväki neuvotteluteitse luopumaan aseista. Samalla suljettiin punaisen Sorretun Woima -lehden toimitus ja pidätettiin työväenyhdistyksen johtajia. Tunnelma oli kireä, mutta suurempaa kahakointia ei syntynyt. Ihmisiä puhutti Taulumäen kirkon palo, joka sattui osumaan sodan alkamisyöhön.

Tilannekuvan merkitys

Päällisin puolin sota sujui Jyväskylässä rauhallisesti, mutta tämä edellytti hyvää tilannetietoa. Sen tuottamisesta vastasi Vakoiluosasto. Tiedustelu keräsi yksittäisiä tietoja, joista koottiin tilannekuvaa johtajien päätöksenteon pohjaksi. Pieneltä osaltaan Vakoiluosasto vastasi kuvasta myös sillä kartalla, jonka ääreen kenraali Mannerheim kumartui Seinäjoen asemalla.

Kertyneitä tietoja käytettiin moniin tarkoituksiin. Etenkin tieto punakaartin aseiden vähyydestä oli tärkeä. Sen myötä laitettiin liikkeelle huhu Petäjäveden suojeluskunnan viidestäkymmenestä kivääristä. Tällä suojattiin Petäjäveden asemaa, jota aseeton punakaarti ei arvannut käydä valtaamaan. Tosiasiassa asemavartion kaksi tyhjää kivääriä olivat sikäläisen suojeluskunnan ainoat.

Näin pidettiin auki elintärkeä rautatieyhteys Seinäjoelle. Maaliskuun alussa sitä pitkin saapui Jyväskylään Uudenmaan Rakuunarykmentti, jonka siirtyminen oli pystyttävä turvaamaan. Saksanniemen ratsupoliisikoulun oppilaista Seinäjoella koottu joukko jatkoi Jyväskylästä Kuhmoisten ja Länkipohjan taisteluihin.

Vakoiluosaston toimintaa on helppo hahmottaa päiväkirjamerkintöjen pohjalta. Päivittäin kolmasosa miehistä käskettiin seuraamaan kuulusteluja poliisilaitokselle. Toinen kolmannes hajaantui kaupungin kahviloihin, kadunkulmiin ja asemalle. Loput kulkivat kotietsinnöillä tai päivystivät puhelinta. Kahvilamiesten kasvojen kulumista yritettiin välttää kierrättämällä tehtäviä.

 

Uudenmaan Rakuunarykmentti ryhmittyy Kirkkopuistossa. Tiedustelun tuli toimia, jotta valkoisen armeijan eliittijoukko saatettiin siirtää Seinäjoelta Jyväskylään ja edelleen Jämsään. Ratsupoliiseista koottu joukko osallistui taisteluihin Kuhmoisissa ja Länkipohjassa. Kuvaaja: Anton Fredrikson.

 

Etsintöjä ja mielialantarkkailua

Tiedustelijoiden tehtävät ovat kirjautuneet päiväkirjaan läpi kevättalven kellonaikojen tarkkuudella:

Lemettilä: kaupungilla kahviloissa ja iltapäivän asemalla vahdissa. Jaatinen: aamupäivän asemalla ja etsi iltapäivän ajan Lahtisen kanssa varas Goltzia. Roinila: Tammivuoren kahvilassa ja pitänyt silmällä Kortteen taloa.

Wansén: etsiskelemässä Palmun veljeksiä ja Pihliä. Ahonen: otti selvää Siikaloiden aseista. Jalkanen: seurasi Lohikoskella punakaartilaisten puuhia ja etsi tietoja Albin Ruthista. Jaatinen: pidätti Palmun veljekset Nikolainkadulla (nykyinen Vapaudenkatu).

Tehtävänä oli tarkkailla tapahtumien lisäksi väestön mielialoja. Huhuilta haluttiin katkoa siivet sekä tunnistaa levittäjät. Tässä suhteessa harmia aiheuttivat kaupungin vossikat. Ajureiden Saarikko ja Blåberg on kirjattu saaneen ankaria varoituksia suun soittamisesta sekä sopimattomista puheista.Tärkeitä tapauksia mielialantarkkailussa olivat sankarihautajaiset. Näiden aikana 20. helmikuuta ja 3. maaliskuuta Vakoiluosasto levitti miehiään hautajaisyleisön joukkoon.

Myös työn pitkäveteisyys käy merkinnöistä ilmi. Niinpä tiedustelija Jaatinen on 22. helmikuuta kävellyt kaupungilla edestakaisin ja oleskellut konttorissa toisinaan. Mitään erityisempää ei ole saanut selville. Aika lienee käynyt pitkäksi myös Roinilalla, joka on 3. maaliskuuta pitänyt silmällä neljää epävarmaa miestä koko yön.

Päiväkirjan perusteella toiminta on hiljentynyt maaliskuun puolivälissä ja loppunut pian kokonaan. Sota jatkui toukokuulle, mutta ratkesi käytännössä jo Tampereen valtaukseen huhtikuun alussa. Vakoiluosastoon ehti kuulua 17 Jyväskylää hyvin tuntenutta tiedustelijaa.

---

Vakoiluosaston arkisto

Vakoiluosaston haltuun jäi sekalaista tavaraa. Takavarikoitujen aseiden röykkiö täytti kuuromykkäkoululla yhden luokkahuoneen. Punaisten kannalta raskauttavaa oli kirjeenvaihto, jota päätyi kotietsintöjen myötä Vakoiluosaston mappeihin:

– Meidän on viipymättä koottava voimamme järjestämällä Työväen järjestyskaartit toimintavalmiiksi. (Vaasan itäisen vaalipiirin sos.dem. piiritoimikunta kirjeessä 13.11.1917.)

– Kaartin jäsenmäärä on 33 jäsentä. Päätettiin kääntyä Piiritoimiston puoleen, että olis saatavissa kaartille aseita. Niitä olis saatava 20 kappaletta, sillä ilman täällä on mahdoton työväestön tulla toimeen. (Kuivasmäen Työväenyhdistyksen Järjestökaartin kokous 22.1.1918.)

– Kuohun kansakoulu suljettu toistaiseksi Kintauden Wallankumouksellisen Järjestökaartin määräyksestä. Ylipäällikkö I. Silleneus. (Julistus sodan alussa.) 

– Sorretun Woima on maksanut minulle palkkioita lehden poliittisista kirjoituksista yhteensä 200 mk. (Kuitti Onni Tuomen kirjoituspöydän laatikosta.)

– Sisua tämä vain kasvattaa toiseksi kerraksi. (Vangittu punakaartilainen kirjeessään 10.4.1918.)

Takavarikkomapit sisältävät poliittista runoutta sekä punaisten tiedustelijoiden kuvauksia Jyväskylän asemalla pysähtyneistä junista. Myöhemmin keväällä käyvät tyypillisiksi kirjeet, joilla isännät pyytävät vangittuja työmiehiään töihin. Näihin on liitetty suojeluskuntalaisten puoltavia lausuntoja pidätetyistä: 

– Pyynnöstä todistan, että olen aina oppinut tuntemaan Einar Vehmaan siivoksi ja kunnolliseksi nuorukaiseksi. Yhteiskunnan järjestykselle ei hänen vapauttamisensa tuota haittaa. Vak.os. päällikkö F. Ahonen.

 

 

Kuva: Hautajaise 

Sankarihautajaiset Jyväskylässä 20.2.1918. Suojeluskunnan tiedusteluosasto tarkkaili kaupunkilaisten mielialaa lähettämällä kuuntelijoita hautajaisyleisön joukkoon. Keski-Suomen museon kuva-arkisto.