Kirjat

Osasto Vehniäinen 1941

Kaukopartiotrilogian ensimmäinen osa kuvaa suomalaisen henkilötiedustelun taustoja sekä Kannaksen takaisinvaltauksen kaukopartiointia jatkosodassa.

Osasto Vehniäinen 1941-1943

Päämajan kaukopartioyksikön jatkosodasta kertovan sarjan toinen osa kuvaa kaukotiedustelua Itä-Karjalassa: Aunuksenkannaksella Syväriltä etelään, Laatokan itäpuolella sekä Äänisestä itään.

Osasto Vehniäinen 1943-1945

Sarjan päätösosa kuvaa kesän 1943 pitkiä partiomatkoja, tiedustelua vihollisselustassa kesän 1944 kuumeisten torjuntataisteluiden aikana sekä yksikön vaiheet Lapin sodassa.

Päämajan vaiettu kaukopartio

Operaatio Hokki kuvaa syksyllä 1944 toimineen partio Honkasen tarinan. Mannerheim-ristin ritari Ilmari Honkanen sai tehtäväkseen iskeä pitkälti ensikertalaisten partiomiesten voimin Petroskoin ratapihalle. Uskalias hanke ja Suomen suurin maahanlaskuoperaatio joutui vakaviin vaikeuksiin alkuhetkistään lähtien.

Tieto-Finlandia -ehdokas vuodelta 2011.

Kaukopartio Kannaksella kesällä 1941

Kun Suomi valmistautui valtaamaan takaisin talvisodassa menetetyn Karjalankannaksen, Kannakselle lähetettiin kaksi Päämajan erikoisjoukkoryhmää. Hyökkäyksen edellä kuvaa näistä toisen, partio Tolvasen, värikkäät mutta traagiset vaiheet.

Teos sisältää autenttisen äänitteen eloonjääneiden partiomiesten haastattelusta heidän palattuaan.

Kesällä 1944 kadonneiden sotilaiden etsintä

Teos on kirjoitettu yhdessä Slava Skokovin kanssa. Pietarilainen tiedemies, reserviupseeri ja Ukrainan sodan vastustaja Skokov on etsinyt kentälle jääneitä kaatuneita Kannaksen maastoista vuosien ajan. Hänen ryhmänsä on löytänyt yli 130 suomalaista sankarivainajaa. Kentälle jääneet kuvaa kesän 1944 suurhyökkäyksen aikana kaatuneiden sotavainajien arkeologista löytymistä, tunnistamista ja matkaa vieraalta maalta kotiseudun multaan.

Suomalaisen vakoojaupseerin kirjeet 1940-1944

Teos perustuu luutnantti Igor Vahromejeffin (Vahros) päiväkirjoihin ja kirjeisiin. Suomalaisen vakoilukoulun opettajana Vahros koulutti kommunismia vastustaneista sotavangeista vakoojia, jotka palasivat Neuvostoliittoon laskuvarjoin, puna-armeijan upseereiksi puettuina.

Sittemmin Igor Vahros toimi Helsingin yliopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden professorina.

Päämajan asiamieskoulutus jatkosodassa

Teos kuvaa suomalaista agenttikoulua (Äänislinnan Tiedustelijainkoulu), joka tiedustelualalla tunnettiin johtajansa nimellä, Osasto Raski.

Koulu rekrytoi ja koulutti sotavangeista salaisia asiamiehiä, desantteja. Kuvauksen pohjana ovat sotavankien tiedustelukouluttajana toimineen luutnantti Antti Porvalin jäämistön asiakirjat ja koulutuskäskyt.

Antiikista maailmansotiin

Ajantasainen ja oikea tieto on avain menestykselliseen johtamiseen.

Tiedustelun näkymätön historia kuvaa tiedustelumenetelmien kehittymistä historian saatossa. Teos riisuu usein salaperäisenä kuvatun alan myyttejä ja osoittaa, kuinka välttämätöntä on hankkia oikeaa tietoa päätösten tueksi.

Pakotarina Neuvostoliitosta

Inkeriläinen Matti Putkinen näki läheltä heimonsa kansanmurhan - ja päätti paeta Neuvostoliitosta Suomeen.

Vankileirille joutuneen Putkisen ainoa keino paeta oli värväytyä vakoojaksi, menestyä koulutuksessa - ja vaihtaa puolta, kun hän pääsisi desanttina Suomeen.

Matti onnistui ja jatkoi sotaa Suomen sotilastiedustelun palveluksessa. Sodan jälkeen hänet salakuljetettiin Ruotsiin. Teos perustuu Matti Putkisen Ruotsissa kirjoittamiin muistelmiin.

ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta

Teokseen on koottu koskettavia tapahtumia Suomen kriisivuosilta: poikkeuksellisia kohtaloita, hämmästyttäviä sattumia ja mieleenpainuvia rakkaustarinoita.

Lukemattomat suhteet särkyivät sotavuosien mullistuksissa, mutta lukemattomia myös syntyi. Rautasormus kertoo ystävyydestä, kiintymyksestä ja kiitollisuudesta kaksitoista tarinaa, jotka ansaitsevat tulla muistetuiksi.

Suomalaissotilaan tarina

Kun Olavi Nenosen äiti oli viimeisillään raskaana, Olavin isä syyllistyi raakaan murhaan.

Vuonna 1938 isä oli vapautumassa vankilasta, ja äiti lähti siirtolaiseksi Pohjois-Amerikkaan. Kun Olavi täytti 15 vuotta ja kävi rippikoulun, hän sai ulkomaanpassin ja muutti äitinsä luokse Kanadaan.

Kun Japani hyökkäsi Pearl Harboriin, Olavi liittyi Kanadan asevoimiin. Hän päätyi Euroopan rintamalle ja kaatui Suomen kansalaisena Normandian maihinnousun taisteluissa heinäkuussa 1944.

Karelia Noir I

Historiallisen romaanitrilogian ensimmäinen osa kuvaa itsenäisen Suomen ensimmäisen rikostutkijasukupolven työtä sekä kieltolain ja Maalaisliiton hegemonian vaikutusta poliisityöhön Kannaksen rajaseuduilla.

Sarjan päähenkilöt Salomon Eckert ja Johannes Kähönen selvittävät poliisimurhia Viipurin läänissä 1910- ja 1920-luvuilla. Heidän työtään leimaa esimerkiksi sormenjäljen hyväksyminen näytöksi suomalaisissa tuomioistuimissa.

Karelia Noir II

Eckert ja Kähönen kohtaavat 1930-luvun alun oikeistovoimien nousun, joka haastaa sekä yhdenvertaisuuden että oikeusvaltion periaatteet.

Kaksikko joutuu törmäyskurssille Lapuan liikkeen kanssa tutkiessaan Vihtori Kosolan pojan osuutta Kannaksella tapahtuneeseen henkirikokseen. Rikostekniikan kannalta oleelliseksi osoittautuu kehitys, jonka myötä opitaan erottamaan ihmisen veri eläinten verestä.

Veri ei vaikene voitti Vuoden Johtolanka -palkinnon vuoden 2016 parhaana rikoskirjana.

Karelia Noir III

Romaanitrilogian päätösjaksossa viipurilaiset joutuvat luopumaan kotikaupungistaan, ja poliisit jatkavat työtä uusilla kotiseuduillaan.

Sodanjälkeisessä Suomessa vasemmistolainen hegemonia polkee ihmisoikeuksia: poliittinen todellisuus asettaa lainvalvojat vaikeaan välikäteen.

Eckert ja Kähönen saavat havaita, kuinka vaikeaa ihmisestä on selvittää, kuka hän todella lopulta on.