Kuinka muinaiset hallitsijat tai varhaiset valtakunnat keräsivät tietoa päätöksentekonsa tueksi? Kuinka kulttuuripiirimme vanhimmat tarinat kuvaavat vakoilua tai suhdetta siihen?

Esitys referoi tiedonhankinnan maailmaa ennen varsinaisia tiedustelujärjestelmiä - faaraoiden Egyptistä aina ensimmäiseen maailmansotaan.

Esitys kuvaa tiedustelua ja vakoilua Suomen maaperällä - tai itsenäisen Suomen puolesta - Ruotsin vallan ajalta kylmään sotaan.

Esitys kuvaa suomalaisen tiedustelualan syntyhistoriaa ajalta ennen itsenäisyttä - henkilövakoilua itsenäisyyden ensi vuosikymmeninä - ja ammattimaistumista toisen maailmansodan aikana (Päämajan kaukopartiojoukko: Erillinen Pataljoona 4).

Esityksessä verrataan kahta Päämajan kaukopartiomatkaa: yhtä sodan ensimmäisistä (heinäkuu 1941) ja yhtä sodan viimeisistä (elo-syyskuu 1944). Matkat osoittavat sotavuosien muutoksia partiotoiminnan taktiikassa, johtamisessa, koulutuksessa, henkilöstössä, kuljetuskalustossa, viestitoiminnassa, valokuvauksessa yms. piirteissä.

Esitys kuvaa Äänislinnan Tiedustelijainkoulun, ns. Osasto Raskin, tarinan.

Jatkosodan aikana Suomen Päämajan Tiedusteluosasto koulutti sadoista venäläisistä sotavangeista tiedustelijoita / desantteja suomalaisten tarpeisiin. Millaisen koulutuksen he saivat, ja mitä näille miehille tapahtui?

Esityksessä kuvataan, millä tavalla Suomeen ja läntisiin väestötietojärjestelmiin on pyritty juurruttamaan tekaistuja henkilöllisyyksiä.

Esitys kuvaa laajaa sodanjälkeistä kaukopartiokirjallisuutta ja peilaa näitä sisältöjä partiotiedustelun historialliseen arkistoaineistoon.

Mitkä näkökulmat korostuvat kaukopartiokirjoissa - ja mitkä jäävät kertomatta? Kuinka kaukopartioinnin kokonaiskuva muuttuu, mikäli sitä tarkastellaan lähdeaineistosta käsin kertomakirjallisuuden sijaan?

Esitys kuvaa, millaisin järjestelyin Suomen alueella tapahtuneita rikoksia on historian varrella tutkittu. Milloin ja miten opittiin tunnistamaan sormenjälki - tai kuinka sen merkitys tunnustettiin suomalaisessa rikosprosessissa? Entä erottamaan ihmisen veri eläimen verestä? Tai ylipäänsä erottamaan ihmiset luotettavasti toisistaan?

Esitys kuvaa luovutetun Karjalan merkitystä Suomelle kansantalouden, elinkeinoelämän, turvallisuuden, logistiikan, huoltovarmuuden, kulttuurin, terveydenhuollon, eri uskontokuntien ja siirtokarjalaisen väestön näkökulmista.

Mitkä asiat Karjalassa tai karjalaisuudessa menetettin lopullisesti? Mitä Karjalasta ja karjalaisuudesta on säilytettävissä maapohjasta riippumatta?

Kun kenraaliluutnantti C.G.E. Mannerheim otti vastaan Suomen sotaväen ylipäällikön tehtävät, hän oli koulutukseltaan, ammatiltaan ja työkokemukseltaan venäläinen kenraali.

Mannerheim piti loppuelämänsä aikana yhteyttä laajaan joukkoon venäläisiä ihmisiä ja kollegoita. Esitys kuvaa Suomen marsalkan venäläistä tuttavapiiriä ja heidän merkitystään hänelle.

Esitys kuvaa keskisuomalaista paikallishistoriaa tiedustelun ja vakoilun seutukuntana. Kuinka maakunta keskellä Suomea voi olla niin monien tiedustelutapahtumien polttopisteessä?

Esityksessä käsitellään itsenäisyyttä edeltäviä vuosisatoja, itsenäistymiskehitystä, jääkäriliikettä, sisällissodan tapahtumia, desantteja, sodanjälkeistä asekätkentää, tiedustelualan peiteyhtiötä yms. jne.

Esitys avaa tiernapoikanäytelmän historiallisia taustoja keskiajalta nykypäivään sekä kuvaa suhdetta maailman muihin tähtilaulajiin (Sternsinger, Star singers, Ходить со звездой).

Erikseen sovittaessa esityksen yhteyteen on saatavilla myös poikakuoro Pikku-Sirkkojen tiernapoikaesitys.

During the WWII a group of Estonian soldiers got a special force training in Finland.

Some of these soldiers were volunteers of Winter war (1939-1940) and fought against German troops in Narvik in 1940.

Then they attended so called Summer war of 1941 in Estonia.

After this some of these men were sent to parachute mission to Soviet Union.

Finally, surviving men served as secret agents in Estonia in 1944 (Haukka group).